© DHI Productions
VR NÄYTELMÄKERHO Pieksämäki

Jo silloin opimme että, sinä(kään) kesänä ei

pappilan pihalla satanut, se oli intiaani kesä!

Kiitos ensimmäisen näytelmän valmistumisesta

kuuluu koko työryhmälle, se oli upeaa

yhteistyötä, jota on mukava näin jälkeenpäin

muistella. Sen verran hommassa oli suuren

maailman elkeitä (lue ohjaajan epävarmuutta),

että värväsin itselleni apulaisohjaajan, joten

iso kiitos ohjaamisesta kuuluu myös Niinalle,

hän oli suureksi avuksi, kun minulta loppui

ideat ja osaaminen. Halusin kertoa tämän

aloitukseni VR Näytelmäkerhossa siksi, että se

on hyvä osoitus siitä, mikä VR Näytelmäkerhon

punainen lanka on. Se on mahdollisuuksien

tarjoamista, mutta yhdessä tekemistä ja

yhteiseen päämäärään ponnistamista! Vanha

viisaus siitä, että ”ketju on yhtä vahva, kuin

sen heikoin lenkki” pitää täysin paikkansa.

Vaikka olen saanut ja monesti ottanut

näennäisesti vastuulleni, ohjaamisen,

lavastamisen, puvustamisen jne. jne. Niin silti

jokainen produktio on ollut ja tulee olemaan

taidon näyte yhteistyöstä ja poltteesta

teatterin tekemiseen! Jokaista näyttelijää

tarvitaan, eikä ketään jätetä yksin, jos

epävarmuutta ilmenee.

VR Näytelmäkerho Pieksämäki on toinen enää

jäljellä olevista VR:n teatteri harrastusta

edistävistä kerhoista Suomessa. Maailma on

muuttunut sitten v. 1945, jolloin tämän kerhon

ensimmäiset askeleet on otettu. VR on

ilmeisen hyvää vauhtia, kiitos valtion omistaja

politiikan ja kilpailutuksen avautumisen myötä

siirtymässä historiaan? Pieksämäellä on jäljellä

ns. VR:läisiä enää murto-osa entisiin aikoihin

verrattuna, eikä VR Näytelmäkerholla ole

sinällään mitään muuta sidettä VR:ään kuin

nimi. Emme pyydä, emmekä saa VR:ltä mitään

tukea toimintaamme, jota muuten joskus

”hyvinä aikoina” on erilainen harrastustoiminta

saanut. Minäkään en enää valitettavasti ole

töissä VR:llä, toimipisteeni jossa työskentelin,

lakkautettiin 2017.  Eli, voidaankin ehkä

oikeutetusti kysyä, ”mihin VR Näytelmäkerho

Pieksämäkeä sitten enää tarvitaan?” Olemme

miettineet tätä asiaa johtokunnassa ja tulleet

siihen päätelmään, että vaikka kerhon riveissä

ei tällä hetkellä näyttele VR:läisiä, niin teatteri

perinnettä pidetään silti yllä. VR

Näytelmäkerho Pieksämäellä on niin

ainutlaatuinen historia, että se on jo yksistään

hyvä syy pitää ”legenda” elossa.

Näytelmäkerho toimii kaikille asiasta

kiinnostuneille avoimena, emme edellytä

minkäänlaista sidonnaisuutta VR:ään, riittää

kun on joskus matkustanut junassa. Pyrimme

kehittämään teatteri toimintaa kerhon

alkuperäisessä hengessä, valmistamalla hyviä

ja viihdyttäviä näytelmiä sekä järjestämällä

koulutusta jäsenistölle. Teemme näytelmiä

kulloisenkin toimintaan sitoutuneiden määrän

mukaisesti ja pyrimme ottamaan huomioon

toiveita roolituksien suhteen. Ottakaa

rohkeasti yhteyttä, jos alkoi kiinnostamaan ja

tulkaa ensi kesänä Kulttuuripappila Sylvin

pihalle katsomaan meitä! Siitä voi syttyä kipinä

hyvään harrastukseen, suosittelen!

Terveisin Marko Lyyra

puheenjohtaja/ohjaaja

Ohjaaja / Pj

Tervetuloa puheenjohtajan puolesta VR

Näytelmäkerho Pieksämäen kotisivuille. Olen

ollut VR Näytelmäkerhon riveissä vuodesta

2010 lähtien kuuluen melko pian johtokuntaan

ja vuodesta 2015 lähtien olen toimittanut

puheenjohtajan virkaa. Olen harrastanut

teatteria v.2005 alkaen ja olin urani

alkutaipaleilla mukana muutamissa muissa

seutukunnalla toimivissa

harrastajateattereissa. Tunsin kuitenkin melko

pian olevani ”huutolaispojan” asemassa

jatkuvien vierailujen takia, eikä se juurikaan

nostanut motivaatiotani teatteri harrastuksen

kehittämisen suhteen. Toki on ollut rikkaus

tutustua eri teatterien toimintamalleihin, mutta

jotain tunsin harrastuksesta uupuvan. Ehkä

jatkuva vierailu eri teattereissa sopii joillekin

harrastajille, varsinkin niille jotka eivät halua

sitoutua erityisemmin mihinkään ryhmään,

mutta minulle se ei ollut mielekäs vaihtoehto.

Olin vielä Näytelmäkerhoon liittymiseni

aikoihin VR:n palveluksessa ja sain jostain

vinkin, että on olemassa VR Näytelmäkerho.

Niinpä otin asiasta selvää ja sainkin

puheenjohtajan Häkkisen Kyöstin yhteystiedot

ja kas kummaa, ennen kuin kerkesin kissaa

häntäeläimeksi sanomaan, niin huomasin

olevani järjestötalolla kerhon kokouksessa.

Esitin asiani ja kerroin, että olen vailla

eräänlaista ”kotiteatteria”, jossa voin toimia

muutoinkin, kuin pelkästään äänettömänä

rivijäsenenä. Kerho oli näihin aikoihin

”sopivasti” hieman seesteisessä tilassa,

jäsenistö oli jo tehnyt paljon teatteria ja uutta

”verta” kaivattiin mukaan ja sehän kävi

minulle paremmin kuin hyvin! Minut

toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi mukaan!

Ensimmäinen produktio jossa olin mukana, oli

pienoisnäytelmä Junamatka, jossa sitten

olinkin uutena tulokkaana ”vanhempien”

konkareiden mukana.

Junamatkassa pääsin jopa hieman

kokeilemaan ohjaamista, koska kyseinen

näytelmä ohjattiin lopulta varsinaisen ohjaajan

ohella, mukana olleiden näyttelijöiden voimin.

Ja hyvä tuli, haitari soi ja tunnelma oli kepeä!

Varsin pian Junamatkan jälkeen aloimme

miettiä että, mitä esitetään seuraavaksi ja

millaisella kokoonpanolla se tehtäisiin.

Vauhkosen Marjatalla oli ehdotus näytelmäksi,

jonka hän oli jostain keksinyt: Poikamiehen

pesäpuu. Ihastuin tekstiin välittömästi sen

luettuani, mutta sitten seurasi pari pakollista

aiheeseen liittyvää kysymystä, kuka ohjaisi ja

ketkä näyttelisivät? Aika nopeasti huomasin

saaneeni muutaman taputuksen olalle ja

onnen toivotukset että, ohjaa poika itse ja

hanki näyttelijät, hyvä siitä tulee!

Just joo…. tyhmän rohkeana en tajunnut silloin

edes kyseenalaistaa mokomaa järjestelyä ja

näin jälkikäteen voin sanoa, että onneksi en

kyseenalastanut! Aloimme sitten puuhaamaan

johtokuntaan kuuluvien avustuksella

näyttelijöitä produktioon mukaan ja aivan

mahtava porukka saatiinkin kasaan! Muistan

ensimmäisen varsinaisen harjoitus kerran, kun

seisoin porukan edessä plari kädessä ja kaikki

katsoivat minua ilmeillä kysyen, että ”mitä

meidän pitäisi tehdä?” Niinpä niin, olin ottanut

ohjaajan viran vastaan, enkä ollut koskaan

aiemmin ohjannut, varsin järkevää. No totuus

on taruakin ihmeellisempi, näytelmästä tuli

lopulta aivan mahtava spektaakkeli.

© DHI Productions
VR NÄYTELMÄKERHO Pieksämäki

Jo silloin opimme että, sinä(kään) kesänä ei pappilan

pihalla satanut, se oli intiaani kesä! Kiitos ensimmäisen

näytelmän valmistumisesta kuuluu koko työryhmälle, se

oli upeaa yhteistyötä, jota on mukava näin jälkeenpäin

muistella. Sen verran hommassa oli suuren maailman

elkeitä (lue ohjaajan epävarmuutta), että värväsin itselleni

apulaisohjaajan, joten iso kiitos ohjaamisesta kuuluu myös

Niinalle, hän oli suureksi avuksi, kun minulta loppui ideat

ja osaaminen. Halusin kertoa tämän aloitukseni VR

Näytelmäkerhossa siksi, että se on hyvä osoitus siitä, mikä

VR Näytelmäkerhon punainen lanka on. Se on

mahdollisuuksien tarjoamista, mutta yhdessä tekemistä ja

yhteiseen päämäärään ponnistamista! Vanha viisaus siitä,

että ”ketju on yhtä vahva, kuin sen heikoin lenkki” pitää

täysin paikkansa. Vaikka olen saanut ja monesti ottanut

näennäisesti vastuulleni, ohjaamisen, lavastamisen,

puvustamisen jne. jne. Niin silti jokainen produktio on ollut

ja tulee olemaan taidon näyte yhteistyöstä ja poltteesta

teatterin tekemiseen! Jokaista näyttelijää tarvitaan, eikä

ketään jätetä yksin, jos epävarmuutta ilmenee.

VR Näytelmäkerho Pieksämäki on toinen enää jäljellä

olevista VR:n teatteri harrastusta edistävistä kerhoista

Suomessa. Maailma on muuttunut sitten v. 1945, jolloin

tämän kerhon ensimmäiset askeleet on otettu. VR on

ilmeisen hyvää vauhtia, kiitos valtion omistaja politiikan ja

kilpailutuksen avautumisen myötä siirtymässä historiaan?

Pieksämäellä on jäljellä ns. VR:läisiä enää murto-osa

entisiin aikoihin verrattuna, eikä VR Näytelmäkerholla ole

sinällään mitään muuta sidettä VR:ään kuin nimi. Emme

pyydä, emmekä saa VR:ltä mitään tukea toimintaamme,

jota muuten joskus ”hyvinä aikoina” on erilainen

harrastustoiminta saanut. Minäkään en enää valitettavasti

ole töissä VR:llä, toimipisteeni jossa työskentelin,

lakkautettiin 2017.  Eli, voidaankin ehkä oikeutetusti

kysyä, ”mihin VR Näytelmäkerho Pieksämäkeä sitten enää

tarvitaan?” Olemme miettineet tätä asiaa johtokunnassa ja

tulleet siihen päätelmään, että vaikka kerhon riveissä ei

tällä hetkellä näyttele VR:läisiä, niin teatteri perinnettä

pidetään silti yllä. VR Näytelmäkerho Pieksämäellä on niin

ainutlaatuinen historia, että se on jo yksistään hyvä syy

pitää ”legenda” elossa.

Näytelmäkerho toimii kaikille asiasta kiinnostuneille

avoimena, emme edellytä minkäänlaista sidonnaisuutta

VR:ään, riittää kun on joskus matkustanut junassa.

Pyrimme kehittämään teatteri toimintaa kerhon

alkuperäisessä hengessä, valmistamalla hyviä ja

viihdyttäviä näytelmiä sekä järjestämällä koulutusta

jäsenistölle. Teemme näytelmiä kulloisenkin toimintaan

sitoutuneiden määrän mukaisesti ja pyrimme ottamaan

huomioon toiveita roolituksien suhteen. Ottakaa rohkeasti

yhteyttä, jos alkoi kiinnostamaan ja tulkaa ensi kesänä

Kulttuuripappila Sylvin pihalle katsomaan meitä! Siitä voi

syttyä kipinä hyvään harrastukseen, suosittelen!

Terveisin Marko Lyyra

puheenjohtaja/ohjaaja

Ohjaaja / Pj

Tervetuloa puheenjohtajan puolesta VR Näytelmäkerho

Pieksämäen kotisivuille. Olen ollut VR Näytelmäkerhon

riveissä vuodesta 2010 lähtien kuuluen melko pian

johtokuntaan ja vuodesta 2015 lähtien olen toimittanut

puheenjohtajan virkaa. Olen harrastanut teatteria v.2005

alkaen ja olin urani alkutaipaleilla mukana muutamissa

muissa seutukunnalla toimivissa harrastajateattereissa.

Tunsin kuitenkin melko pian olevani ”huutolaispojan”

asemassa jatkuvien vierailujen takia, eikä se juurikaan

nostanut motivaatiotani teatteri harrastuksen kehittämisen

suhteen. Toki on ollut rikkaus tutustua eri teatterien

toimintamalleihin, mutta jotain tunsin harrastuksesta

uupuvan. Ehkä jatkuva vierailu eri teattereissa sopii

joillekin harrastajille, varsinkin niille jotka eivät halua

sitoutua erityisemmin mihinkään ryhmään, mutta minulle

se ei ollut mielekäs vaihtoehto. Olin vielä Näytelmäkerhoon

liittymiseni aikoihin VR:n palveluksessa ja sain jostain

vinkin, että on olemassa VR Näytelmäkerho. Niinpä otin

asiasta selvää ja sainkin puheenjohtajan Häkkisen Kyöstin

yhteystiedot ja kas kummaa, ennen kuin kerkesin kissaa

häntäeläimeksi sanomaan, niin huomasin olevani

järjestötalolla kerhon kokouksessa. Esitin asiani ja kerroin,

että olen vailla eräänlaista ”kotiteatteria”, jossa voin toimia

muutoinkin, kuin pelkästään äänettömänä rivijäsenenä.

Kerho oli näihin aikoihin ”sopivasti” hieman seesteisessä

tilassa, jäsenistö oli jo tehnyt paljon teatteria ja uutta

”verta” kaivattiin mukaan ja sehän kävi minulle paremmin

kuin hyvin! Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi

mukaan! Ensimmäinen produktio jossa olin mukana, oli

pienoisnäytelmä Junamatka, jossa sitten olinkin uutena

tulokkaana ”vanhempien” konkareiden mukana.

Junamatkassa pääsin jopa hieman kokeilemaan

ohjaamista, koska kyseinen näytelmä ohjattiin lopulta

varsinaisen ohjaajan ohella, mukana olleiden näyttelijöiden

voimin. Ja hyvä tuli, haitari soi ja tunnelma oli kepeä!

Varsin pian Junamatkan jälkeen aloimme miettiä että, mitä

esitetään seuraavaksi ja millaisella kokoonpanolla se

tehtäisiin. Vauhkosen Marjatalla oli ehdotus näytelmäksi,

jonka hän oli jostain keksinyt: Poikamiehen pesäpuu.

Ihastuin tekstiin välittömästi sen luettuani, mutta sitten

seurasi pari pakollista aiheeseen liittyvää kysymystä, kuka

ohjaisi ja ketkä näyttelisivät? Aika nopeasti huomasin

saaneeni muutaman taputuksen olalle ja onnen toivotukset

että, ohjaa poika itse ja hanki näyttelijät, hyvä siitä tulee!

Just joo…. tyhmän rohkeana en tajunnut silloin edes

kyseenalaistaa mokomaa järjestelyä ja näin jälkikäteen

voin sanoa, että onneksi en kyseenalastanut! Aloimme

sitten puuhaamaan johtokuntaan kuuluvien avustuksella

näyttelijöitä produktioon mukaan ja aivan mahtava

porukka saatiinkin kasaan! Muistan ensimmäisen

varsinaisen harjoitus kerran, kun seisoin porukan edessä

plari kädessä ja kaikki katsoivat minua ilmeillä kysyen,

että ”mitä meidän pitäisi tehdä?” Niinpä niin, olin ottanut

ohjaajan viran vastaan, enkä ollut koskaan aiemmin

ohjannut, varsin järkevää. No totuus on taruakin

ihmeellisempi, näytelmästä tuli lopulta aivan mahtava

spektaakkeli.